Selviytyminen vai katoaminen

Uutisia lukiessa ja muutenkin maailmanmenoa ihmetellessä mieleen tuleen entisajan sodat. Olen esimerkiksi lukenut Nainen sodassa, kotona ja rintamalla 1939-1945 Suomen vapauden puolesta– muistelmateosta ja sieltä löytyy mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä tähän päivään. Muistelmateoksessa mainitaan, että toisen maailmansodan alkaessa perustettiin Suomen kansanhuolto, joka toteutti valtion järjestämää elintarvikkeiden säännöstelyä estääkseen loppumassa olevien tarvikkeiden hamstraamisen kuten sokerin ja kahvin. Sodan jatkuessa mikään välttämätön elintarvike tai taloustavara ei jäänyt säännöstelyn ulkopuolelle. Elintarvikkeita jaettiin korttikuponkeja vastaan. Pula-aikana kirjan mukaan kanatkaan eivät enää munineet ja ne määrättiin vuoden 1942 lopulla lopetettavaksi, isot lapsiperheet näkivät nälkää ja hätä oli ilmeistä. (Nainen sodassa 1995, 119-122) Miksi sitten väitän, että tässä olisi yhtäläisyyksiä tähän päivään? Tartuin sanaan hamstraaminen. Itsekin ostin tavallista enemmän elintarvikkeita ja jostain mielen syvyyksistä mieleen nousi pelkokuvia tulevaisuuteen liittyen.

Tätä päivää miettiessä jäin pohtimaan, että minkälaista on ”nykyajan sodankäynti”? Onko kyse enemmän psykologisesta sodankäynnistä, luokkajaosta vai mistä? Mistä kilpaillaan tänä päivänä? Leivästä vai rahasta? Tarvitseeko enää tänä päivänä murehtia eloonjäämisestään vai pitääkö hyvinvointiyhteiskunta kaikista huolta, kun hätä yllättää?

Nyt näinä COVID-19 aikoina ”näkymätön vihollinen” ja pelko selviytymisestä nostavat monia näkökulmia esille salaliittoteorioista uskonnollisiin kysymyksiin. Miksi näin tapahtuu ja mitä asialle voi tehdä? Itseänikin mietityttää kaikki eri näkökulmat mutta erityisesti ihmisyyttä tarkasteleva kokonaisvaltainen näkökulma. Itselleni on noussut vahvasti esille kysymys ihmisten moraalikäsityksistä ja kipuilen sen kanssa, että mikä on sopivaa ja mikä ei ole. En haluaisi ajautua tuomitsemaan ketään, mutta on asioita, joita ei tulekaan hyväksyä. Löysin ihmisoikeusliiton sivuilta tiedon, että toisen maailman sodan jälkeen vuonna 1948 hyväksyttiin Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/ Julistus tehtiin sodan kauheuksien jälkeen turvaamaan oikeudenmukaista maailmaa eri kansakuntien ja ihmisten välille. Julistuksessa on useita artiklan kohtia, jotka on hyvä pitää mielessä tänäkin päivänä. Nyt tosin vapaata liikkumista rajataan, mutta sitäkin tehdään turvallisuussyistä.

Kuinka moni pohtii COVID-19 virusta teismisestä tai ateistisesta perspektiivistä käsin? Ajattelutavat voivat olla uskontokielteisiä tai -myönteisiä, mutta myös neutraalilla maaperällä olevia. Esimerkiksi agnostikko saattaa uskoa Jumalan olemassaoloon, vaikkei väitä sitä tiedoksi.  Ateisti taasen ei usko Jumalan tai Jumalien olemassaoloon. Näistäkin kahdesta esimerkkikäsitteestä löytyy valtavasti lisätietoa ja suuntauksia, mutta en niihin sen enempää syvenny. Klassista teismistä näkökulmaa voi tarkastella Tuomas Akvinolaisen mukaan. Tuomaksen oppien mukaan tyhjästä ei voi syntyä mitään, täten Jumalan on oltava olemassa. Miten nämä käsitykset liittyvät viruksen leviämiseen? Tuomas Akvinolainen tutki raamatuntekstejä, mutta yhdisti pohdintoihinsa myös filosofisia, rationaalisia ja psykologisia näkemyksiä, jotka todistivat kärsimyksen liittyvän Jumalan johdatukseen, joiden kautta Jumala pyrkii tuomaan ihmisen lähemmäs itseään.  COVID-19 on aiheuttanut lyhyessä ajassa ihmiskunnassa kärsimystä, mutta myös lisännyt yhteyttä ihmisten välillä. Onko yhteys itseen ja näin ollen Jumalaan lähentynyt vai etääntynyt?

Järkeenkäypiä selityksiä hakiessa nykyiselle COVID-19 virukselle, on esille nousseet myös ennen viruksen leviämistä tehdyt tulevaisuutta ennustavat tutkimukset mahdollisen viruksen leviämisestä. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö on kaksi vuotta sitten lisännyt ihmiskuntaa uhkaavien sairauksien listalle kohdan Tauti X.https://www.who.int/activities/prioritizing-diseases-for-research-and-development-in-emergency-contexts Jos Tauti X on osattu ennustaa jo pari vuotta sitten niin miksi tutkijoiden tuloksia ei ole uskottu tai miksi niihin ei ole varauduttu etukäteen, kun kyse on kuitenkin uhasta ihmiskuntaa kohtaan? Jos maailmankatsomus painottuu biologiaan, tieteeseen ja darwinismiin, niin on syytä kysyä, miksi ihmiskunta tuhoaa itsensä? Saavatko yhteiskunnan pysähtyminen ja COVID-19 viruskuolemat ihmiset pohtimaan olemassaolonsa tarkoitusta? Psykiatri ja kirjailija Claes Andersson oli sitä mieltä, että elämämme tarkoitus on katoaminen, jossa kaikki mitä olemme, katoaa meidän mukanamme. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mika-on-elaman-tarkoitus-seitseman-vastausta-kaikkein-suurimpaan-kysymykseen/

Entäpä valtasuhteet ja saavutettava hyöty COVID-19 viruksen takia. Maailmasta on tulossa digitaalinen kovaa vauhtia. Työntekijät ovat kuin pieniä tehokkaita muurahaisia, jotka rakentavat isoa muurahaiskekoa digitaalisen maailman ympärille. Onko tällaisen digitaalisen maailman rakentamisessa huomioitu inhimillisiä tekijöitä vai toimitaanko ideaalioletuksien mukaan? Toisin sanoen kaikki eivät hallitse tai osaa hyödyntää teknologiaa, mutta ehkä muutos vie aikansa, jossa osa pysyy muutoksessa mukana ja osa ei. Miten pidetään kaikista huolta?

Valitsin tässä kirjoituksessa pintaa raapaisten näkökulmia historiallisesta, yleismaailmallisesta, uskonnollisesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta käsin COVID-19 aikana. Syvennyn eri näkökulmiin tulevissa kirjoituksissa ja toivoisin lukijoilta kommentteja. Mitä ajatuksia sinulla heräsi maailmanvallasta, teknologian vaikutuksesta, hamstraamisesta, psykologisesta sodankäynnistä, sosiaalisesta muutoksesta eli mitä ihmiset tekee nyt toisin ja miksi?