Nostin esille seksismin, koska perversioiden vaikutukset ulottuvat yhteiskunnalliselle tasolle. Moraalinen arvoperusta rakentuu perheen ympärille, siksi on tärkeää, että mikäli perheissä ilmenee epäsuorasti tai suoraan ns. perversiota, tulisi niihin puuttua, varsinkin jos on kyse lasten suojelusta. Se mitä kaikkea yhteisö hyväksyy välittyy niiden toimien kautta, minkälaiset rajat on määritelty vai eikö rajoja ole laisinkaan. Mielestäni suomalaisen yhteiskunta rakentuu vahvasti perheiden kautta ja perhemalli vaikuttaa olevan peräisin Raamatusta. Perhemalli on kokenut muutoksen, avartunut sekä monipuolistunut ihmisten tarpeiden mukaan, joitakin rajoja on ylitetty, mikä on mielestäni hieno asia, jos ne lisäävät onnellisuutta. Moraalisesta rappiotilasta voidaan puhua silloin, jos ylitetään sellaisia rajoja, mitkä voivat vahingoittaa, jopa traumatisoida.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on asetettu lakiin nimenomaan väärän vallankäytön vuoksi. Väitän, että seksiä tai seksismiä on käytetty kautta historian vallankäytön välineenä alistamistarkoituksessa. Patriarkaalisen vallankäytön historia ja naisen arvon ymmärtäminen ovat aina olleet ristiriitaisia aiheita yhteiskunnallisessa kontekstissa. Suomessa naisen ja miehen välillä tulisi vallita tasa-arvo, mutta sen toteutumisessa on edelleen haasteita erityisesti kriisi, epidemia tai sota-aikoina. Resurssien puutteen vuoksi käydään kauppaa, jopa ihmiskehoilla, mikä on hirvittävä seuraus ihmiskuntaa kohdanneesta onnettomuudesta. Ihmisten pisteytys- ja luokittelujärjestelmä on samaa vallan käytön ilmentymää, mikä mielestäni perustuu rakkaudettomuuteen. Ihminen nähdään vain suoritusten ja ulkoisten kriteerien perusteella, mutta ei sisäistä tai kokemuksellista maailmaa, missä inhimillisyys ja haavoittuvuus ovat tekijöitä, mitkä tekevät meistä ihmisiä. Monesti näihin yhteiskunnallisiin varjojärjestelmiin kuuluvat myös uskonnolliset, poliittiset ja hallinnolliset verkostot, jotka pyrkivät käyttämään auktoriteettiasemaa ihmisten alistamisessa.