Mä pelkään miltä tulevaisuus tulee näyttämään, kun lapsiperheet ovat joutuneet niin koville pandemian ja Maailman talousfoorumin The Great Reset strategian johdosta. Kasvatus kuitenkin antaa pohjan koko muulle elämälle. Lasten kasvatus onkin varmasti yksi suurimmista riidan aiheista perhepiireissä. Vähän sama kun joku neuvoo, että älä missään nimessä kasvata lasta kontroimalla tai ylipäänsä pelolla tai uusioperheiden ristiriitaiset kasvatusperiaatteet, minkä keskiössä ovat ne lapset, joilla tulisi olla voimavaroja tulevaisuuden jälleenrakentamisessa.
Leijonaemot- ja isukit ärjyy, kun astut perheen sisäiseen kuplaan. Pohdin mikä antaisi riittävän perusteen sille, että vanhemmat uskoisi ulkopuolisia erityisesti kasvatusalan ammattilaisia, kun tarkoitetaan lasten parasta, erityisesti tulevaisuutta ajatellen, eikä vanhempien arvostelua. Aivan varmasti jokainen vanhempi haluaa onnistua kasvattajana ja tehtävä onkin erittäin haastava, siksi arvostelu ei ole oikea tyyli lähestyä haastavia tilanteita.
Psykologinen näkökulma on monesti se miten asioita tarkastellaan. Siksi perheidenkin olisi hyvä ottaa huomioon omassa perhedynamiikassaan historian merkitys. Monesti asiat mitä ei edes tunnisteta nykyhetkessä voivat juontua varhaisvaiheista, koska esimerkiksi traumaattisten tilanteiden käsittely yleensä siirtyy psykologisesti käsiteltäviksi myöhemmin joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Perheen tilanteella on tällöin iso merkitys vaikeiden asioiden esiintuomisen suhteen. Perheellä pitäisi olla vakaa perusta/dynamiikka, jotta lapsella/nuorella/aikuisella olisi tilaa ilmaista haastavat kokemuksensa ja saada tukea. Eri ympäristöissä koetut kuormittavat tilanteet ovat saattaneet kertyä harteille jonkin vanhan käsittelemättömän asian johdosta. Tällöin on vaikea tunnistaa mitä tulisi perheen tai oireilevan ihmisen tilanteessa ensisijaisesti hoitaa. Ennen perheen tilanteen vakauttamista esimerkiksi oirehtivan lapsen tai nuoren kohdalla on tärkeä pyrkiä havaitsemaan juurisyitä/kokemuksia ja antaa viimeistään asian tiedostamisen jälkeen tukea. Tutkimusten mukaan lapset ja nuoret kertovat haasteistaan ensisijaisesti ystävilleen, mutta eivät perheenjäsenilleen, siksi olisi luotava perheisiin turvallinen, avoin ja keskusteleva ympäristö.
