Peter A.Levine mainitsee kirjassaan ”Kun tiikeri herää”, että traumaattisen tapahtuman yhteydessä mieli kokee syvällisen muutoksen ja vaikutukset ulottuvat kehoon asti. Levine väittää, että trauman oireet eivät suoranaisesti johdu traumatisoitumisen laukaisevasta tapahtumasta vaan jähmettyneen energian ylijäämästä, jota ei ole purettu. Levine antaa esimerkin antiloopista, joka pakenee saalistajaansa gepardia. Saalistushetken aikana antilooppi vaistomaisesti antautuu uhkaavan kuoleman edessä, vaikka olisi vielä vahingoittumaton. Antilooppi joutuu muuntuneeseen tietoisuuden tilaan, johon kaikilla nisäkkäillä on kyky ajautua kuoleman vaaran edessä. Levine mainitsee, että fysiologit kutsuvat muuntunutta tietoisuudentilaa ”liikkumattomuusreaktioksi” tai ”jähmettymisreaktioksi”. Luonto on kehittänyt jähmettymisreaktion kahdesta hyvästä syystä. Ensinnäkin reaktio kuoliaaksi tekeytymisestä toimii viimeisenä eloonjäämisen turvaavana strategiana ja toiseksi muuntuneessa tietoisuudentilassa ei tunne kipua tai kärsimystä siinä hetkessä.

Mikä trauma on?

Peter A.Levine väittää, että jokaisella meistä on jossakin elämänvaiheessa ollut traumaattisia kokemuksia. Trauma on fysiologinen ja psykologinen reaktio stressaavaan tilanteeseen, joka on normaalin inhimillisen kokemuspiirin ulkopuolella ja joka olisi hyvin ahdistava kenelle hyvänsä. Traumaa määriteltäessä puhutaan ”vakavasta uhasta, joka kohdistuu yksilön elämään tai fyysiseen koskemattomuuteen”. Peter A.Levine muistuttaa kirjassaan Kun tiikeri herää, että trauman syntyyn voi vaikuttaa myös tavalliset kokemukset kuten kaatumiset, putoamiset, sairaudet, kirurgiset toimenpiteet ja sijaistraumatisoituminen. Ylipäänsä monet muut tilanteet, jossa koetaan turvattomuuden tunnetta, pakottamista, välinpitämättömyyttä, laiminlyöntiä tai pelkoa. Yleisimpiä trauman aiheuttajia ovat mm. seuraavanlaiset tilanteet kuten sikiöaikainen trauma, syntymätrauma, vanhemman tai perheenjäsenen menettäminen, sairaus, korkeat kuumeet, vahingossa tapahtunut myrkytys, putoaminen, kaatuminen, seksuaalinen, emotionaalinen tai fyysinen kaltoinkohtelu mukaan lukien vakava laiminlyönti tai toistuva pahoinpitely, väkivallan todistaminen, luonnononnettomuudet, lääketieteelliset tai hammaslääketieteelliset toimenpiteet, kirurgiset toimenpiteet, nukutus ja pitkittynyt liikkumattomuuden tila jne.

Mistä oireista trauman voi tunnistaa?

Trauman synty ei ole tietoisen kontrollin alainen. Trauma voi olla järkeenkäypä selitys selittämättömälle oireilulle kuten ahdistus, paniikkikohtaukset, unettomuus, masennus, psykosomaattiset oireet, avoimuuden puute ja ennalta-arvaamattomat raivokohtaukset ja menneitä tapahtumia koskevat muistivälähdykset. (A.Levine 2008, 51) Levine ottaa kirjassaan esimerkiksi myös migreenin, jota hän vertaa hermojärjestelmän stressireaktioksi, joka on lähes samanlainen kuin jähmettymisreaktio. (A.Levine 2008, 46) Jopa 75 prosenttia lääkärin puoleen kääntyvistä ihmisistä valittaa oireita, jotka ovat psykosomaattisia, koska oireille ei löydetä fysiologista selitystä. On huolestuttavaa, jos ihminen jätetään hätänsä kanssa yksin eikä tule nähdyksi ja kuulluksi trauman tunnistamisen vaikeuden takia. Levine mainitsee, että hänen kokemuksensa perusteella hän uskoo, että monilla näistä ihmisistä on traumaattinen menneisyys, joka osaltaan vaikuttaa oireiden syntyyn. Lohduttava ajatus on, että oireita voidaan lieventää eri hoitokeinoin tai päästä niistä kokonaan eroon. Traumaperäinen stressi (PTSD) on yksi esimerkki siitä, että oireista ei päästä eroon, ennen kuin reaktiot puretaan viemällä ne päätökseen. Kirjassa on hyviä esimerkkejä siitä, miten liikkumattomuuden tilaan jähmettynyt energia voidaan muuntaa vapaasti virtaavaksi ja elinvoima palautuneeksi. (A.Levine 2008, 35-42 & 44-45)

Miten traumasta voi parantua?

Peter A. Levine mainitsee, että vaikka me ihmiset olemme vaistonvaraisia olentoja, on meillä onneksi myös kyky tuntea, reagoida ja pohtia. Tämän vuoksi meillä on kyky toipua jopa kaikkein vahingollisimmista traumoista. Trauman paraneminen riippuu sen oireiden tunnistamisesta. (A.Levine 2008, 34) Levine on traumaa tutkiessa oivaltanut, että trauman parantamiseksi on tarpeetonta kaivaa vanhoja muistoja ja elää uudelleen niiden tuottamaa tunneperäistä tuskaa. Monet traumatisoituneet ihmiset tunnistavat itsensä uhreiksi ja muodostavat vertaistukiryhmiä, mutta Levine mainitsee, että vaikka vertaisryhmät saattavat olla tarpeellinen ensiaskel kohti toipumista, niin uhrin rooliin samaistuminen voi vaikuttaa kielteisesti, jos sitä jatkuu loputtomiin. Paranemisen avain löytyy kehosta yhtä lailla kuin mielestä. Paranemisprosessia ajatellen, Levine nostaa useamman kerran esille kehon luontaisen tärinä reaktion (TRE eli Trauma releasing exercise), jonka avulla on mahdollista vapauttaa lukkiutuneita energioita kehosta.

Trauman voittamisessa ratkaisu ei ole suora kohtaaminen vaan työskentely traumaa heijastavien vaistomaisten reaktioiden kanssa. (A.Levine 2008, 76) Levine antaa kirjassaan käytännön vinkkejä trauman purkamiseen ja yksi niistä on kehotuntuma (felt sense), jonka kautta pääsee yhteyteen trauman heijastumien ja oireiden kanssa. Harjoituksissa keskitytään oman kehon aistimiseen ja omistamiseen. Kehotuntuma ei ole mielen kokemus vaan fyysinen kokemus eli kehollinen tietoisuus tilanteesta, ihmisestä tai tapahtumasta.

Mitä hyvää traumasta voi seurata?

Levine mainitsee, että nämä samat suunnattomat energiat, jotka synnyttävät trauman oireet, oikein liikkeelle pantuina ja kohdattuina voivat muuntaa trauman. Nämä voimat saattavat nostaa meidät uusiin tervehtymisen, elämänhallinnan ja jopa viisauden korkeuksiin. Parantunut trauma on suurenmoinen lahja. Levine myös mainitsee, että kaikista niistä sairauksista, joista ihmiset kärsivät, juuri trauma saatetaan tunnistaa hyödylliseksi. Trauman kautta on mahdollisuus oppia ymmärtämään tapoja, joilla organismi pyrkii itse parantamaan itsensä. Levine mainitsee myös kirjassaan ”Siinä missä trauma on maanpäällinen helvetti, purettu trauma on jumalten lahja – se on sankarillinen matka, joka kuuluu meille kaikille.”