Tunnen sellaisen todella ihanan kuristavan tunteen kurkulla. Näin varmasti ihana ja lastaan rakastava vanhempi toimisi tottelemattoman lapsen kohdalla. Pienellä kuristusotteella lapsi kuriin ja hiljaiseksi. Kasvatustapoja on monenlaisia. Turha sulkea silmiä tältä asialta, ellei lapsen kaltoinkohtelu ole hyväksyttyä tässä yhteiskunnassa? Väitän, että meillä on vastuullisina aikuisina ja luojan luomina mysteerisinä luomuksina olemassa erilaisia kykyjä. Näitä kykyjä voidaan käyttää joko hyvään tai pahaan. Tai sitten ei tiedetä mitä eroa on hyvällä ja pahalla, jos keinoista huolimatta päästään haluttuun lopputulokseen. En tiedä onko olemassa hengellistä tai henkistä kuritusta? Toisin sanoen pelkällä mielenhallinnalla kyettäisiin tekemään asioita ns. näkymättömästi? Varmasti aihetta on aika vähän tutkittu ja jos näin tapahtuisi olisiko siihen jokin syy, että vaikkapa vanhemmat käyttäisivät lapsen kasvatuksessa edellä mainittuja toimenpiteitä? Jos vanhemmilla ei ole muita keinoja kuin vaikkapa ”kuristaa” lastaan, niin mikä auttaisi vanhempaa lapsen tottelemattomuuden hallinnassa kuristamisen ja uhkailun sijaan?  Miten vanhempi voisi saavuttaa lapsen silmissä auktoriteettiaseman toisin sanoen luottamuksen. Aikuisen, jota kuuluu totella ilman kaltoinkohtelua, koska vanhemmalla on lähtökohtaisesti hyvä tarkoitus esimerkiksi lapsen saaminen päiväunille. Itselle herää mieleen kysymys siitä, että mikä vanhemman sen hetkinen oma tilanne on. Onko vanhemmalla aikaa ja kärsivällisyyttä sekä kykyä läsnäoloon vai kiire johonkin tai jo valmiiksi vitutuksen tunne siitä, että lapsi pitäisi saada nukkumaan? Miten paljon arjen rutiinit vituttavat vanhempia? Ja jatkuva taistelu lasten kanssa? Todennäköisesti aika paljon.

Mitkä asiat jeesaa kärjistyneessä tilanteessa? Vanhempana avun vastaanottaminen muilta. Eikä pelkästään isovanhemmilta tai muilta sukulaisilta. Perhetyö tarjoaa apukäsiä maksuttomasti kaikille perheille. He eivät tule sinne kertomaan miten lapsia tulee kasvattaa, koska painivat itsekin samojen haasteiden kanssa, vaan tarjoavat vertaistukea ja antavat vanhemmille hengähdystaukoja. Lapsia ei oteta huostaan, eikä vanhemmista jauheta paskaa vaan heitä autetaan arjen toiminnan sujuvoittamisessa, jos tilanne on kärjistynyt ja voimavarat vähissä. Vastuullisen vanhemman mielessä on monesti tuhat asiaa, koska asioiden ennalta suunnittelu kuvitteellisesti helpottaa asioiden hoitamista. Asia ei välttämättä ole aina niin. Joskus hetkessä eläminen ja sen opettelu helpottaa stressiä ja auttaa olemaan läsnä ja saa käsillä olevat asiat hoidettua esimerkiksi lapsen nukkumaan saaminen. Joskus oiva tapa on keskittyä hoitamaan yksi asia kerrallaan. Nopeasti ajattelevan ihmisen aivotoiminta on vilkasta ja ajatuksia helposti sinkoilee paikasta toiseen. Pysähdy. Hengitä ja rauhoittele itseäsi. Kannusta itseäsi ja sano että kaikki asiat hoituvat kyllä. Joskus vanhemman tai hoivaajan keho on kireä kuin korkkiruuvi arjen painolastin kanssa, ja silloin on kyllä aika pitää itsestäkin huolta ja muistaa hengittää. Jokainen täällä taistelee oman mielensä kanssa ja siksi toivoisin, että alle 6-vuotiaiden kohdalla vanhempien kasvatusmetodit olisivat turvallisia eikä traumatisoivia. Tulevien lasten ja nuorten kasvatus on yhteinen ongelma, joka pitäisi yhdessä ratkaista. Ja uskon, että näillä vanhemmilla on ne kaikki keinot siihen, mutta yhteiskunta voisi asiassa huomattavasti paremmin tukea. Kyse ei ole vanhempien osaamattomuudesta vaan osittain kiireestä ja paineista sekä vaativimmasta ”asiakasryhmästä” eli lapsista. Lapset ovat itsekkäitä, vaativia ja omaavat tarpeita, joita vain vanhemmat voivat täyttää. Vanhemmuus on palvelutehtävä, eikä todellakaan helppoa tai miellyttävää. Vanhemmuuteen tulee suhtautua armollisesti ja kärsivällisesti ja nykyinen palvelujärjestelmä ei saa täyttyä väestä, jotka arvostelevat niitä, jotka ovat avunvarassa. Luottamus palvelujärjestelmää kohtaan kärsii, jos heikkoutta halveksitaan. Vanhempien on tärkeä mielestäni tunnistaa itsessään asioita, joita tulisi muuttaa ja kertoa avoimemmin omista huolista ja tarpeista. Mikäli aikuinen on omassa lapsuudessaan jäänyt huomiotta tai joutunut luopumaan omista tarpeistaan, sama kierre helposti jatkuu perheissä siirtyen vanhemmilta lapsille. Kasvatus alalla, jos esimerkiksi traumojen vaikutusta käytökseen ei tunnisteta ajoissa ei ongelmia saada hoidettua. Jokaisen olisi siten kasvatusalan ammattilaisen, lasten äidin tai isän, isovanhemman, siskon, veljen tai muun sukulaisen olisi tunnistettava oma historiansa ja sen vaikutukset nykyhetkeen, jotta haasteet eivät periydy seuraavalle sukupolvelle. Minä tarjoaisin ensisijaisesti itsetuntemuspalveluita Peili-palvelun avulla turvallisessa ja hyväksytyssä ilmapiirissä. Yhteistyössä muiden alan osaajien kanssa, koska oma periaatteeni on, että kaikkia tulee kuulla. Itse pitäisin ehkäpä eniten sitten perheiden puolia estääkseen huostaanotot, koska arvostelemisen sijaan ymmärtäisin. Haluaisin edistää vanhempien itsetuntemusta ja kykyä suhtautua itseen ja vanhemmuuteen armollisemmin ja hyväksyvämmin. Edistäisin myös heidän oman perhehistoriansa tuntemista sillä, että he tulisivat kuulluksi omien kokemustensa kanssa. Lyhyesti kaikessa opeteltaisiin armollisuutta ja hyväksyntää itseä ja lapsia kohtaan. Tarjoaisin vertaistukiryhmiä, teemoina eri vanhemmuuden ja ympäristöjen haasteet ja ratkaisut. Mulla on aina lähtökohtana alle 6-vuotiaiden turvallisuus ja suojeleminen. Parhaimmassa tapauksessa lapset eivät muista ikinä kärsimäänsä pahaa, eikä mitään nouse heidän mielensä syövereistä aikuisuudessa esille.