Mikä on se kivijalka, minkä perustaan nojaamme, eikö luonto ole se mistä ihminenkin on riippuvainen omaa olemassaoloaan ajatellen. Miten hyvin ihminen ymmärtää luonnon tai kunnioituksen merkitystä oman olemassaolonsa kannalta? Jos käytämme luontoa hyväksi, syömme omat juuremme, sillä ihminen on osa luontoa. Luontodokumenteissa on parhaiten nähtävissä ihmisen sokeuden ja itsekkyyden seuraukset. Jos ihminen ei kunnioita elämänsyklisyyttä kuten elämän ja kuoleman kiertokulkua ja sen ilmenemistä, on ajauduttu pahasti metsään olemassaolon merkitystä ajatellen. Ihmisen on kunnioitettava sekä kuollutta puunrunkoa että elävää puunrunkoa. Esimerkiksi kuollut kelopuu on paikoillaan, kunnes ajan saatossa haurastuu ja ravitsee maata. Kuollut puu on osa elämän äärettömän tärkeätä olemassaolon kiertoa, mutta ilman asian ymmärtämistä asetetaan oma laji ja ympäristö uhanlaisiksi. Kunnioituksen ja asioiden syvällinen ymmärtäminen on tärkeää tulevaisuuden vuoksi. Luonto ei kestä hyväksikäyttöä, eikä myöskään ihminen. Tähän päivään asti ihmiset ovat voineet kävellä niin sanotusti maan kamaralla, mutta tulevaisuus näyttää aivan toisenlaiselta jos emme opettele tulemaan toimeen keskenämme.

Mitä siis yritän sanoa: Kunnioitetaan kaikkea elollista ja elotonta, jos haluamme, että olemassaolon kierre ei häiriinny ja että emme tuhoa ekosysteemiämme perusarvojen puuttumisen vuoksi. Ekosysteemi on erittäin herkkä ja haavoittuvainen kokonaisuus, jonka jokainen luonnossa kävijä ymmärtää. Kunnioitetaan sitä sensitiivistä ja selittämätöntä järjestelmää, missä on sekä elämää että kuolemaa. Emme saa unohtaa, että ihminen on osa sitä herkkää kokonaisuutta ja että on meidän vastuullamme pitää siitä huolta, mikä tarkoittaa kaikkien ihmisten ja luonnon kunnioittamista, ei hyväksikäyttöä.

Mitä siis kuolema voisi peilata itsestämme tai omasta sisäisestä tilastamme. Kunnioituksen puute on aina rajojen ja rakkauden puutetta. Narsismi on yksi nimitys tälle rakkauden puutostilalle ja kunnioituksen puuttumiselle. Narsismi on luonnon ja ihmisen olemassaolon kannalta haastavaa siksi, että narsisti tarvitsee ulkopuolisen rakkauden lähteen täyttääkseen oman tyhjiönsä. Tyhjiön täyttäminen vaatii yleensä jonkin asian tai ihmisen hyväksikäyttöä, sidettä tai muuta lähdettä. Siinäkään ei ole vikaa jos se palvelee suurempaa kokonaisuutta, mutta liiallinen hyväksikäyttö haurastuttaisi luontoa tai myös ihmistä, siksi ihmisen sisäisen tilan hoitaminen esimerkiksi rakkausvaje tulisi hoitaa jo pelkästään luonnon kannalta. Narsismin juurisyyt linkittyvät kasvatukseen, mitkä nekin ilmenevät ylisukupolvisina haasteina. Siksi se, että kohtaisi itsensä ja oman historiansa voisi eheyttää niin ihmisen kuin luonnonkin.

On hienoa kohdata sellaisia ihmisiä, jotka ovat päättäneet laittaa stopin haasteiden jatkumisille omissa sukulinjoissaan. Kunnioitan kaikkia sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät omien perheidensä ja kasvatuksensa vaikutukset itsessään ja käytöksissään yrittäen tehdä asioille jotain.  Kunnioitan esimerkiksi todella paljon 25-vuotiasta nuorta miestä, joka otti harteilleen narsismin hoitamisen, jota heidän suvussaan oli hänen omien sanojensa mukaan ollut esivanhemmilta asti. On hienoa, että niin nuori ihminen ottaa vastuuta raskaasta asiasta hoitaakseen itseään ja antaakseen paremman tulevaisuuden tuleville sukupolville ja itselleen. Tosin sekin on ymmärrettävä, että kaikki eivät niin halua toimia, mutta jokaisella kuitenkin on oma risti kannettavana. Tärkeintä olisi parantaa omaa sisäistä tilaamme, pyrkiä täyttymään rakkaudella ja terveillä rajoilla, ylläpitääksemme olemassaoloamme ja luonnon moninaisuutta.