Mielen hyvinvoinnista ja itsensä sekä menneisyytensä ymmärtämisestä lähtee kaikki, vaikka moni haluaisi vain sulkea silmänsä vaikeilta asioilta. Kieltäminen onkin ihmismielelle ja -luonteelle ominaista. On helpompi kuvitella, ettei mitään tapahtunut. Saatoit vain ohittaa epämukavan tilanteen kuten minkä tahansa ikävän kokemuksen tai asian kuten minäkin. Emme halua miettiä asiaa vaan jatkamme eteenpäin. Lähestulkoon kaikki toimivat näin. Saattaa kulua vuosia, ettei asia tule mieleemme millään asteella, mutta ajan saatossa huomaamme, että olemme ahdistuneempia ja masentuneempia, mutta pyrimme ohittamaan nämä tunteet. Tarvitsemme kuitenkin pahanolon tukahduttamiseen muutakin kuin asian ohittamista, näkökulman vaihtamista tai liikuntaa. Psykiatriassa huonoon oloon tarjotaan lääkkeitä ja terapiaa tai lukuisia muita palveluita, mutta silti koemme, että emme saa helpotusta tilanteeseen, joten jälleen turvaudumme ohittamaan tunteemme, ajatuksemme ja samalla itsemme. Huomaamme pian kiertävämme kehää, mistä ei ole ulospääsyä ja yhteys itseemme sekä tunteisiimme katoaa hetkittäin. Koemme haasteita kaikissa ihmissuhteissa ja emme koe elämäämme merkityksellisinä.

SAMAISTUMINEN MIELEEN

Alamme samaistumaan enemmän ja enemmän mieleemme ja alamme täyttämään elämäämme pintapuolisilla asioilla. Rahasta ja työstä muodostuu prioriteettimme, emme etsikään enää yhteyttä itseemme, tunteisiimme tai toisiin ihmisiin. Emme huomaa tätä, koska jatkamme koko ajan eteenpäin elämässämme. Pahanolontunne seuraa kaverina ja jatkamme sen ohittamista. Etsimme mielekkyyttä elämään, mutta ajaudumme enemmän ja enemmän mielihalujen vietäväksi ja ohjailtavaksi. Huomaamme ettemme olekaan oman elämämme ohjaksissa ja etsimme jatkuvasti paikkaamme, eteenpäin liikkuvassa ihmismassassa. Vaihdamme jatkuvasti työpaikkoja emmekä asetu aloillemme tai kiristämme työtahtia nykyisessä. Pakenemme pahanolontunnetta, joka on useasti matkaseuralaisenamme. Huomaamme ärsyyntyvämme herkemmin kaikesta ja tylsistymme nopeasti. Haluamme vaihtelua ja pelkäämme paikoilleen jäämistä, mutta emme tiedä miksi pelkäämme. Olemme unohtantaneet ja ohittaneet lukuisia asioita eteenpäin ohjaavan mielemme vuoksi, mutta emme osaa enää yhdistää sitä pahanolon tunteisiimme. Valmistaudumme asioihin hyvissä ajoin ja pyrimme näin estämään vaikeuksien kumuloitumisen, eläen ennakoivasti. Koemme helpotuksen tunnetta siitä, että hallitsemme elämäämme eikä elämä hallitse meitä. Huomaamme, että joudumme käyttämään enemmän ja enemmän aikaa sekä mieltämme, asioiden suunnitteluun ja elämämme hallitsemiseen. Mieleemme tulvii koko ajan lisää asioita mitkä pitäisi ottaa huomioon tai hoitaa. Alamme tuntemaan stressiä ja koemme väsymystä. Silti suunta on aina eteenpäin ja ajankäytöstä tulee entistä tärkeämpää ja tarkempaa. Huomaamme, että juuri oppimamme asiat töissä tai koulussa ovat jälleen muuttuneet ja joudumme opettelemaan kaiken uudestaan. Ajanhallinnasta tulee haastavampaa. Emme kaipaa yhtään muuttuvaa tekijää laatimaamme aikatauluun tai suunnitelmaan. Olemme monen asian ristitulessa ja kannamme isoa taakkaa harteilla. Meillä ei ole aikaa pysähtyä arvioimaan miten voimme tai miten läheisemme voivat. Etäännymme enemmän tunteistamme, itsestämme ja toisistamme. Huomaamme, että yhteytemme muihin ihmisiin on pintapuolista ja parisuhteemme ei tuota enää samalla tavalla iloa. Kaipaamme koko ajan jotain, mutta emme itsekään tiedä mitä, joten alamme täyttämään kalenteria kaikella innostavalla tekemisellä, mutta emme kuitenkaan sitoudu mihinkään pidemmäksi aikaa. Alamme vertailemaan itseämme muihin ja huomaamme pian tavoittelevamme samoja asioita kuin muutkin. Siltikin elämä tuntuu tyhjältä, vaikka kalenteri on täynnä. Etsimme uusia keinoja löytää lisäbuustia. Haluamme olla yhtä energisiä, iloisia sekä positiivisia kuin muutkin ovat, emme kaipaa tunnelman latistajia elämäämme. Huomaamme kuitenkin pian, että paineet, kiire sekä jatkuvat muutokset alkavat kiristämään hermojamme ja muutumme vaativammiksi ihmisiksi. Haluamme, että kaikki asiat toimisivat ilman häiriötekijöitä, vaikka satunnaisesti huomaamme, että muillakin on hankaluuksia pitää pakettia kasassa, tuoden meille lohtua. Emme kuitenkaan pysähdy miettimään, miksi muiden haasteet saavat meille lohdullisemman olon.

Kuvailin edellä olevassa kappaleessa sellaisia ihmisiä, jotka aina tekevät parhaansa, harvoin valittavat mistään ja jatkavat aina eteenpäin saaden kuitenkin ajoittain lohtua siitä, että aina ei tarvitse jaksaa tai asioiden mennä niin hyvin. Tällaisessa tilanteessa, missä ihminen ei anna itselleen lupaa pysähtyä voi kumuloitua paljon ongelmia, sisäisiä ongelmia lähes huomaamatta. Mielenterveysongelmien kasvu voi mielestäni johtua juurikin edellä kuvatusta käytöksestä, missä ohittaa koko ajan itsensä. Meistä pitäisi tulla oman elämämme kuninkaita tai kuningattaria, eikä järjestelmän uhreja. Jos teksti renosoi tai huomaat olevasi tässä tilantessa, ota yhteyttä ja muutetaan tilannetta itseä rakastavampaan ja kunnioittavampaan suuntaan Life coach – menetelmän ja Peili-palvelun avulla.

Paljon rakkautta,

Pirita