Ihmiset tuomitsevat muita aivan liikaa ja liian herkästi kaikesta

Erilaisuus. On ihmisiä, joille nauretaan siitä minkälaisia he ovat. Nauretaan asioille mitä he sanovat, mihin uskovat ja mitä tekevät tai jättävät tekemättä. Nauretaan vaatteille ja/tai ulkonäölle. Nauramista saatetaan kutsua ”kuittailuksi” ja tässä yhteiskunnassa ”kuittailu” on aikuisten keskuudessa sallittua toimintaa. Se on mielestäni osa suomalaista vuorovaikutuskulttuuria. Nauretaan selän takana, naaman edessä tai yhdessä jollekin sellaiselle joka on erilainen kuin muut.

Erilainen saatetaan helposti leimata myös hulluksi. ”Sen on pakko olla hullu, koska sen jutuissa ei ole päätä eikä häntää eikä se ymmärrä mitään. Sen jutuilla ei ole mitään realiteettia.”

Jos jotakin ihmistä tai hänen toimintatapojaan ei ymmärretä, niin hänet helposti tuomitaan. Tällainen käytös ei ole mielestäni oikein.

Jos ihminen tulee tuomituksi monessa yhteisössä, alkaen jo kouluajoilta on turvallisempaa mukautua. Tehdään niin kuin kaikki muutkin, jotta on hyväksytty eikä tuomittu. Piilotetaan se ihminen, joka todellisuudessa on. Se sisäinen tyyppi, joka tekee susta ainutlaatuisen. Monet ihmiset kyselevätkin sitten aikuisiällä ”kuka ja minkälainen minä olen”.

Uskon, että kaikki ihmiset ovat herkkiä. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Mitä enemmän ihminen on itseään joutunut piilottamaan, sitä herkempi todennäköisesti on. Sulkeeko ihminen itsensä muilta, jottei tulisi enää satutetuksi. Ulkopuolisille näkyy kova ja vahva ihminen, vaikka sisällä on satutettu tyyppi, joka kaipaa vain ymmärrystä ja rakkautta. Ei tuomitsemista tai arvostelua.

Osa kuittailusta voi olla myös sitä että itsellä on paha olla. Haukkuva ja tuomitseva ihminen kokee riittämättömyyttä ja vertaa toisen tekemisiä itseensä. Ehkä sitä haluaisi olla sisimmässään samanlainen kuin se toinen, mutta ei itsekään uskalla tai osaa sitä olla. Paha olo saattaa purkautua muihin haukkumalla ja mollaamalla. Esimerkiksi ihminen, joka lähtee lauantai-iltana treenaamaan, eikä baariin voi myös saada osaksi arvostelua ja tuomitsemista.

Kateellinen tai itseään vähättelevä ihminen kokee jonkin ominaisuuden puuttuvan itseltään, eikä sen vuoksi koe itseään riittävänä. Kun ei ole itse koskaan tyytyväinen itseensä, niin se saattaa purkautua muihin tai kohdistua itseensä arvosteluna tai tuomitsemisena. Ei kenenkään kuitenkaan tarvitse olla täydellinen. Riittää että tulee tietoiseksi itsestään ja omista toimintatavoista. Näin on mahdollisuus muuttaa omaa käytöstä muita ja itseään kohtaan kunnioittavammaksi ja arvostavammaksi.

Suuntaan tai toiseen tuomitseminen on osa kulttuuria. Joskus se saattaa satuttaa ja jättää jäljet.

Kaikki kuitenkin tuomitsevat toisia. En väitä että kukaan olisi tässä asiassa viaton. Välillä tulee sanottua inhottavasti, eikä aina ymmärretä kaikkia. Joskus se, että sinulle kuittaillaan voi olla mahdollisuus kääntyä sisäänpäin. Esim. miten toimin vuorovaikutustilanteissa? Toiminko siten että ansaitsen osakseni kuittailua vai eivätkö muut vain ymmärrä minua?

Kääntyminen sisäänpäin voi esimerkiksi auttaa itseä ymmärtämään, jos ottaa vuorovaikutustilanteissa liikaa tilaa, kääntää huomion aina itseensä (esim. omahyväisyys), liiallinen avoimuus tai suoruus myös hienovaraisuus saattaa puuttua ja herkkyys lukea muita ihmisiä. Myös piilokuittailu on asia, jota ihminen saattaa tehdä tai möläyttää asioita, joiden ei tiedosta satuttavan muita, mikä on hyvin inhimillistä. Harvemmin kukaan haluaa tietoisesti satuttaa ketään.

Monesti ihmiset eivät tiedä, miksi joku on erilainen eikä ihminen välttämättä itsekään sitä tiedä. Kuitenkin eletty elämä muokkaa meitä tehden meistä sen kuka sillä hetkellä olemme. Ei sellaista pitäisi tuomita. Jokainen on sellainen kuin on. Itsetuntemus kuitenkin auttaa tunnistamaan mitkä elämäntapahtumat vaikuttavat negatiivisesti ja mitkä positiivisesti omaan käytökseen. Muutumme kuitenkin koko ajan ihmisinä.

Joten ethän tuomitse turhaan, koska samalla tuomitset mahdollisuuden olla oma itsesi muiden seurassa.

Jotkut ovatkin jo rohkeasti sitä mitä ovat. He ovat hyväksyneet itsensä ja erilaisuutensa eivätkä pelkää näyttää sitä ulospäin. Itsensä hyväksyneet ihmiset eivät myöskään enää hetkahda muiden sanomisista vaan ymmärtävät oman paikkansa ja ainutlaatuisuutensa. Ollaan siten esimerkkejä itsellemme ja muille. Ollaan rohkeasti erilaisia ja ainutlaatuisia.

WP_20151016_019 (2)