Heikoin lenkki

Havannoin vuorovaikutuksen varjopuolia ja pohdin ketkä joutuvat kiusatuksi ryhmätilanteissa. Toiset toimivat niin, että he nöyryyttävät kanssa ihmisiä. He eivät kunnioita tai osoita minkäänlaista välittämistä kanssaihmistä kohtaan. Miksi? Koska he saavat tunteen voimasta ja hallinnasta. Se tunne kestää vain hetken, sen ajan, kun he dissaavat toista ihmistä. Se vaatii yleensä porukan, joka on tietoinen siitä, kuka on porukan heikoin lenkki ja pitävät huolen siitä, etteivät itse joudu piinatun penkkiin. Tätä kutsutaan kiusaamiseksi. Alkukantaista laumakäyttäytymistä. Saalistajat ja saalistettava. Kukaan ei halua olla se lauman heikoin, joten käyttöön otetaan sanallinen sivaltaminen. Jos mietitään syitä kiusaamiselle niin vallantunne sen mielestäni selventää. Tai ehkä asia tulisi muotoilla toisin. Lauman heikoin ei ole vielä herännyt siihen todellisuuteen, että täällä ei kiltteydellä pärjää vaan turpaan vedellään sanallisesti puolin ja toisin. Sanallinen sivaltaminen tosin vaatii älyä, loogista päättelykykyä ja huumoria. Esimerkiksi tosikot kuuluvat saalistettaviin, jos suuttuvat sanailusta eivätkä ymmärrä huumoria. Tämä on varmasti ensiaste, sillä ainahan ryhmäasetelmaan kuuluu myös kilpailu siitä, kuka osoittaa eniten älyllistä osaamista ja kenellä on eniten valtaa. Selkeä sääntö on, että sanalliseen sivaltamiseen vastataan sanallisella sivaltamisella tai yksi taktiikka on sekoittaa kaikkia puhumalla mitä sattuu tai valheita, mutta kartalla vuorovaikutustilanteessa on kuitenkin oltava, ettei joudu saaliiksi. Totuudenpuhujia vihataan yleisesti ja he monesti joutuvat silmätikuksi. Alistajat pitävät itseään aina muita parempina ja viisaampina. Väitän, että elämä koostuu tällaisesta käyttäytymisestä useissa ryhmätoiminnoissa.

Näin yksinkertaista kiusaaminen ei tietenkään ole vaan pakkaa sekoittaa erilaiset kasvatustaustat, elämänkokemukset, haavoittumiset ja traumat. Kaikki ottaa oman paikkansa laumassa oman kokemuksensa kautta. Mielestäni tällainen käytös kuuluu elämään, sen raadollisuudesta huolimatta. Miksi? Koska tällainen käyttäytymismalli vaikuttaa olevan olemassa ja ihmiset toimivat vuorovaikutustilanteissa raadollisesti joko tietoisesti tai tiedostamatta . En hyväksy tahallista kiusaamista, jota harrastetaan ryhmän voimin. Sellainen ryhmä jatkokoon toimintaansa, mutta en sellaiseen ryhmään halua itse kuulua. Omaa pahaa oloa muihin purkavat ihmiset ovat epävarmoja ja satutettuja. Joillekin käytös on normaalia eivätkä he todennäköisesti näe omassa toimintatavassaan mitään vikaa eivätkä varsinkaan kuuntele mitään neuvoja muilta. Kiusaavien ja satuttavien ihmisten normaali voi tulla sieltä toimintahäiriöisestä lapsuudenkodista, jossa on ollut vahingollisia vuorovaikutusmalleja ja muita vallan väärinkäyttöön liittyviä tilanteita. On parempi vaan antaa heidän olla ja mennä itse toiseen suuntaan.

Mikä sitten on sopivaa ryhmäkäyttäytymistä? Muiden huomioonottaminen ja pyrkiä näkemään muut positiivisessa valossa. Kaikilla on jotain selviytymismekanismeja ja heikkouksia vuorovaikutuksessa. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta toimeen täytyy silti tulla. Erilaiset vuorovaikutustyylit pitävät elämän mielenkiintoisena.