Arvokas auttamistyö

Yhteiskunnallisesti nuorten syrjäytymisvaarassa olevien tilanne on ollut pidemmän aikaa huolestuttava. Puhutaan nuorista, jotka eivät kiinnity työelämään tai opintoihin monista ongelmista johtuen. Keskitalo ja Määttä (2014, 197) mainitsevat artikkelissaan nuorten moniongelmaisuudesta, josta voidaan käyttää myös määritelmää kumuloituneet ongelmat.Työttömyyden taustalla voi piillä useita eri tekijöitä, jotka vaikuttavat nuoren tilanteeseen negatiivisesti kuten päihde- ja mielenterveysongelmia, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Huolta aiheuttavat Keskitalon ja Määtän (2014, 197-198) mukaan oman onnensa nojaan jäävät kumuloituneista ongelmista kärsivät nuoret, pirstaleisen palvelujärjestelmänkin vuoksi. Myös yleinen asenneilmapiiri voi vaikuttaa negatiivisesti nuorten työllistymiseen, sillä sekä Keskitalo ja Määttä (2014, 198) että (Tanttu 2016,11-18) mainitsevat tutkimuksissa hyvinvointivaltion uusliberalistisesta ajattelutavasta, jossa ihannoidaan ongelmatonta ja itsenäisesti pärjäävää kansalaista osana hyvinvointiyhteiskuntaa.

Uusliberalistisesta asenneilmapiiristä henkii myös se, että mielestäni nuoret saattavat jakaantua jo kouluympäristössä hyvä- ja huono-osaisiin eri syistä, joten yhteiskunnan ja kulttuurin luomat paineet ja odotukset voivat osaltaan vaikuttaa eriarvoistumisen kokemukseen. (Tanttu 2016,122) myös mainitsee tutkimuksessaan ristiriidasta, jota sosiaalityöntekijä arjessa kohtaa ja elämän arvaamattomuudesta, jossa jokainen voi joskus päätyä aikuissosiaalityön asiakkaaksi joko työttömyyden tai elämän eri kriisitilanteiden yllättäessä. Täten mielestäni kunnallinen aikuissosiaalityö on tärkeässä auttavassa ja ennaltaehkäisevässä roolissa niin nuoria työttömiä asiakkaita kuin yhteiskuntaakin ajatellen. Tutkimuksessa (Tanttu 2016) on tuonut esille, että aikuissosiaalityö on ennaltaehkäisevää toimintaa lastensuojelutoimintaakin ajatellen. Lastensuojelussa taas yhteiskunnan vaateet säästöistä eivät välttämättä toteudu niin hyvin kalliiden sijoitusten ja huostaanottojen vuoksi työn tärkeydestä huolimatta. Palvelujärjestelmä ja kunnallinen vuorovaikutuksellinen sosiaalityö ammattieettisin perusteineen on siten mielestäni todella arvokasta ennaltaehkäisevää työtä, jossa nuoria työttömiä voidaan tukea ensisijaisesti saavuttamalla luottamuksellinen vuorovaikutus nuoren ja työntekijän välillä. Nuoria voidaan auttaa esimerkiksi toimeentulotuella, kertoa asiakkaan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä häntä koskevista laista, laatia aktivointisuunnitelma yhteistyössä nuoren kanssa ja ohjata asiakkaan tarpeiden kautta eri palveluiden piiriin esimerkiksi psykiatriselle poliklinikalle, tuetun työllistymisen piiriin tai TYP:iin eli työllistymistä edistävään monialaiseen yhteispalveluun.

Haastavaa nuorten auttamisesta voi tehdä nuorten sitoutumattomuus tai haluttomuus ottaa apua vastaan ja tutkimuksenkin (Tanttu 2016) mukaan vastuu yhteydenpidosta on pääosin asiakkaalla, myös rakenteelliset ongelmat kuten resurssipula tai että yksilöllisyyttä ei aina huomioida haittaavat sekä viranomaisia että asiakkaita. Myös sosiaalialalla työskentelevän oma osaaminen voi vaikuttaa nuoren tai asiakkaan kohtaamisessa. Siksi onkin tärkeää osata tehdä moniammatillista yhteistyötä, hioa verkostoyhteistyötaitoja ja olla tietoinen työntekijän omasta ammatti-identiteetistä ja lähtökohdista. Kuten (Tanttu 2016, 53,122) tutkimuksessaan tuo esille, että työntekijän omaan ammatilliseen toimintaan voivat vaikuttaa koulutus, kotikasvatus (arvomaailma), työkokemus ja oma elämänkokemus sekä kiinnostus alan eri ilmiöitä ja asiakasryhmiä kohtaan, jolloin jotkut apua vailla olevat saattavat jäädä kohtaamatta edellä mainittujen seikkojen vuoksi.

Myös nuorisopalveluiden nuorisotilat, tapahtumat ja harrastuspaikat voivat toimia hyvänä kohtaamispaikkana, jotka sitouttavat nuorta palveluiden piiriin ja auttavat esimerkiksi nuorta työllistymään kesätyösetelin turvin esimerkiksi yrityksiin tai järjestöihin. Haasteellista on yrittää tukea nuoria heidän työllistymisessään, jos he ovat erityisen tuen tarpeessa. Näistä hyvänä esimerkkinä ovat nuoret, jotka eivät ole enää murrosikäisiä mutta eivät vielä nuoria aikuisiakaan eli alle 25-vuotiaita. Juvonen (2014, 254) mainitsee julkaisussaan haavoittuvista nuorista, jotka ovat saattaneet joutua hankalista lähtökohdista omilleen ja joutuvat kohtaamaan itsenäisen elämän haasteet, velvoitteet ja paineet ilman vanhempien tai lähipiirin tukea. Tällöin matalan kynnyksen palvelut kuten Etsivä nuorisotyö on oleellisessa asemassa nuoren tukemisessa ja palveluihin hakeutumisessa. Matalan kynnyksen palvelut voidaan määritellä Hämäläisen ja Leemannin (2016, 591) artikkelissa (Huhtinen 2014) mukaan aktiviteetteihin osallistumiseen liittyvien esteiden ja vaikeuksien minimoimisena. Kääriäinen ja Palsanen (2015,199-201) taas toivat esille sosiaalityön tutkimuksessa, että syrjäytyneiden ja kokemusasiantuntija nuorten sekä sosiaalialan työntekijöiden yhteistoiminnallinen työskentely toimi eheyttävänä kokemuksena. Tutkimuksen mukaan tällainen myönteistä identiteettiä rakentava ja kunnioittava tasa-arvoinen jaettu asiantuntijuus lisäsi nuorten hyvinvointia ja osallisuutta sekä työllistymistä.

Huolestuttavaa on eriarvoisuuden lisääntyminen ja se, että sosiaalialan toimintaperiaatteet ovat alkaneet hämärtyä pärjäämisen ja rahatalouteen perustuvan työkulttuurin vuoksi, jossa työntekijät ja asiakkaat joutuvat ristiriitaisiin tilanteisiin. Kritisoin siten nykyistä työkulttuuria, rahataloutta ja niiden vaikutusta. Olen sitä mieltä että sosiaalialan ammattilaisia tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän, koska sillä on merkitystä miten välitämme kanssaihmisistä ja minkälaiset mahdollisuudet valtio siihen tarjoaa.

Lähteet

Hämäläinen, R-M. & Leemann, L. (2016). Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81 (5), 586-594. Saatavilla http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131350/YP1605_Leemann%26Hamalainen.pdf?sequence=2

Juvonen, T. (2014). Fragile Agencies in the Making: Challenges of Independent Living in Emerging Adulthood. Young 22 (3), 253-269. Saatavilla http://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/1103308814533461

Keskitalo, E. & Määttä, A. (2014). Ulkoringiltä sisärinkiin. Kumuloituneista ongelmista kärsivät nuoret aikuiset pirstaleisessa palvelujärjestelmässä. Yhteiskuntapolitiikka 79 (2), 197-207. Saatavillahttp://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116235/maatta.pdf?sequence=1

Kääriäinen, A. & Palsanen, K. (2015). Asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistoiminnallisen työskentelyn merkitykset ja seuraukset. Janus, 23 (2), 190-205. Saatavilla http://journal.fi/janus/article/view/51252

Tanttu, S.M. (2016). Auttamisen rajat ja mahdollisuudet kunnallisessa aikuissosiaalityössä sosiaalityöntekijöiden määrittämänä. (Lisensiaatintutkimus, Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta laitos). Saatavilla http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20161105/urn_nbn_fi_uef-20161105.pdf